Lehtitarjoukset

Mufussa vuvuzela vaihtui flatuzelaan

30.07.2012 | Aihealue: Pääuutinen, Suurennuslasin alla

Neljännet eli vuoden 2012 Mutafutiksen sm-kisat pelattiin viime viikonloppuna Utajärvellä. Aiempien kisojen kaavan mukaan viikonloppuna oli luvassa pari oheistapahtumaa. Ja niinhän siinä kävi, että oheistapahtuma veti ihan uutta kansaa tapahtuman pariin. Taas kerran allekirjoittanut oli mukana siinä hommassa, minkä osasi parhaiten, eli hölmöilyssä. Se alkoi heti lauantaina alkulohkon eka kierroksella, kun taas kerran äänentoisto pullisti ohimosuonia haasteellisuutensa vuoksi.

Onneksi joukkueet pelaajineen hoitivat osansa mallikkaasti ja nostattivat perinteisen mufu-hengen tappiin heti alusta alkaen. Varsinkin lauantain alkusarjan vakiovieras KiTu osoitti toistuvasti tulleensa pitämään hauskaa.

Siinä ohessa alkoi aamupäivällä mutaholarikisa, jonka alkukarsinnat kestivät pari tuntia. Lajiin oli sotkettu mufua ja golfia. Muta-alustalta piti laakasta(savolaisittain) palloa holeen, joka oli perinteisen golfreiän sijaan huomattavasti isompi maan pinnan yläpuolelle viritelty ”rinkula”.

Osallistujat olivat viisaasti jättäneet ruutupöksyt kotiin, koska tuskinpa golfkerhon baariin olisi ollut mitään asiaa ne päällä kisan jälkeen. Finaalissa kisan voitosta pääsi naattimaan(savolaisittain) Ari Järvelä ja mukaan lähti mukavan arvokas lahjakortti.

Seuraavaa oheistapahtumaa odotellessa huilattiin jatkamalla alkulohkojen pelejä. Siis ne huilasi, jotka ei pelannu. Sen verran mukavasti koko viikonlopun tapahtumaa palvonut aurinko pelaajia halusi paistatella.

Sitten alkoikin tapahtua jotain kummallista, paikalle alkoi hiipparoida väkeä kaikista mahdollisista ilmansuunnista ja paljon. Alkamassa oli lauantain toinen oheistapahtuma, joka jo etukäteen oli saanut poikkeuksellisen huomion. Maailman historian ensimmäiset Pierun sm-kisat. Koska mainitun tuotoksen arviointi muiden ominaisuuksien paitsi äänen voimakkuuden suhteen menee mieliopidetuomaroinniksi, voitto oli luvassa kovimmalla desibelimäärällä.

Kisa oli myöskin saanut arvoisensa suojelijan, eli Peräsmiehen, jonka vanhempi kaarti muistaa ja nuorempi tuntee hänen poikansa. Ennakkotiedoista poiketen Peräsmies ei järjestänyt yleisölennätyksiä. Pitkälliset neuvottelut lentoluvista kariutuivat kunnan ympäristöviranomaisten aiheelliseen huoleen vähemmän toivotuista ympäristövaikutuksista.

Itse kilpailuun osallistui hiukan vähemmän väkeä kuin mufuun, mutta he eivät kilvan tuoksinassa itseään säästelleet tai pidätelleet. Kuitenkin kisa itsessään osoittautui haastavaksi. Vaikka osallistujat saivat kaksi yritystä, harva sai aikaiseksi toivotulla hetkellä ah niin halutun(tällä kertaa) suolikaasupurkauksen.

Lopulta mestaruus ratkesi vähän alle kahdeksalla kymmenellä desibelillä. Voiko siis odottaa, että ensi kerralla pitää tulla vähintään kasikymppinen. Tuloshan on numeroiden valossa samaa luokkaa kuin maamme mieskeihäänheittäjillä. Sen alle jäävillä tuloksilla ei menestystä tipu.

Kokonaisuutena kisa vietiin läpi kaasu pohjassa ja se meni sananmukaisesti putkeen. Voittaja lähti jatkamaan lomaansa mukana kottikärryllinen matkaevästä ja kainalossa kannu, joka ei ollut ihan perinteinen mestaruuspokaali. Vieläköhän mestarin rouva haluaa miehensä jatkavan asuntovaunutreenejä…

Samaan aikaan mufun alkulohkopelit jatkuivat. Vaikka muutamien joukkueiden kohdalla jatkoonpääsyä ei ollut enää luvassa, pelit vietiin kunniakkaasti loppuun. HMTT:n tietojen mukaan kisaväki oli mukavasti löytänyt tiensä illanviettoon kisabändiä kuuntelemaan ja pelitapahtumia kertaamaan sekä sunnuntain finaalipelikirjoja rustaamaan. Oma pelipäivä päättyi kisakartanon noutopöydän antimien nauttimiseen ja täytyy sanoa, että ei olisi voinut paremmin mennä.

Sunnuntaina olikin sitten ratkaisupelit luvassa. Katselin majapaikkani ikkunasta aamusäätä ja silloin satoi vettä. Sade loppui onneksi lyhyeen ja pelit pelattiin loistavissa olosuhteissa. Säätilan lisäksi joukkueiden turnaushenki oli kohdallaan.

Jos jollekin joukkueelle olisi annettu asennepalkinto, sunnuntaina se olisi ehdottomasti mennyt Tsirpuloille, joka tinkimättömän ja mahdottomalta vaikuttaneen työn jälkeen sai joukkueen kasaan. Samalle tasolle ylsi Capitals, joka osoitti todellista herrasmieshenkeä luovuttamalla jo heille kabinettipäätöksellä luvatun jatkopelipaikan Tsirpuloille. Capitals-kapteenin mukaan paikka kuului joukkueelle, joka oli sen pelaamalla ansainnut.

Loppu olikin sitten armotonta mutta rehtiä mufua. Pronssista ottelivat Tsirpit ja Drunked Bastards. Matsin voitti viime vuoden mestari Bastards, joka ehkä voipi olla ensi kerralla Silver Bastards. Tiimin pelaajat olivat vissiin kaikki eri paikkakunnilta, joten voisiko ajatella, että joukkue ei ollut mistään kotoisin…

Finaaliin selvisivät paikkakunnan omat joukkueet Isot Kuulat vs FC Ala-Napa. Tähän turnaukseen saakka jatkunut vierskoreus siis päättyi ja kannun jääminen kotikuntaan oli selvää jo ennen peliä. Tiukka ja tarkka peli johti siihen että mestaruus ratkesi vasta pilkkukisassa ja mestaruuden vei FC Ala-Napa. Neljäs turnaus, neljäs eri mestari.

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka joukkueet vuodesta toiseen ovat mukaan tulleet vaikka edellisvuoden rasitus on vielä muistissa. Kentälle mennään aina täysillä ja siellä pelataan rehdisti. Vaikka ennen peliä paidat ovat eriväriset, pelissä ne muuttuvat samanvärisiksi. Ehkäpä se kuvaa parhaiten joukkueiden välistä yhteishenkeä. Junnut kiittää!

Kisasivut: http://www.mutafutis.net/

– Esko Väyrynen

Kommentoi