Lehtitarjoukset

Sukellus mutafutiksen ihmeelliseen maailmaan

16.07.2014 | Aihealue: Pääuutinen, Suurennuslasin alla

mestarit capitals

Kautta aikain kuudennessa, vuoden 2014 mutafutiksen sm-turnauksessa 5.7.2014 Utajärvellä, oli edessä paluu arkeen. Niinhän se on, että parhaimmillaan arki on silkkaa juhlaa, minkä meille taas kerran joukkueet, pelaajat ja kaikki muutkin turnauksessa mukana olleet osoittivat.

Kahtena edellisenä vuotena oheistapahtuma vei päähuomion ainakin mediassa, mutta nyt se oli kadonnut kuin pieru Saharaan. Loistava pierukisa jätti lähtemättömän – mutta ei missään nimessä pahanhajuisen – jäljen mutafutisturnauksen historiaan ja vahvisti entisestään ajatusta siitä, että Suomessa hallitaan huomiotaherättävien kesätapahtumien järjestäminen.

Isoin uudistus turnauksessa tällä kertaa oli sen muuttuminen yksipäiväiseksi. Ainakin itse mietin etukäteen, onko ohjelma liian raskas pelaajille ja että miten aikataulut saadaan pitämään. Nämä ajatukset olivat turhia. Ainakin omiin korviini tuli ainoastaan kiitosta asiasta. Näin kaikki saivat pelata finaalipäivänä, eikä tarvinnut miettiä, miten jaksaa sunnuntaina pelata lauantain raskaan palautumisjakson jälkeen.

Pelaajien hygieniasta ja virkistäytymisestä oli jälleen kerran huolehdittu erinomaisesti. Kenttien viereen oli pykätty telttasauna. Vaikka kyseessä oli puolijoukkueteltta, sinne sopi hyvin koko mutaplutoona. Siellä olikin sijaintinsa vuoksi hyvä käydä pelien välissä jäähdyttelemässä tai lämmittelemässä, ihan miltä itsestä tuntui.

Totta kai ohjelmassa oli edelleen muutakin kuin iki-ihanaa mutavellissä rämpimistä pallon perässä. Ohjelmassa olivat alkulohkopelien ohessa jo aiemmilta vuosilta tutut mutaholari ja mutalotto, joihin saivat kaikki paikalla olleet osallistua. Täytyy vain ihmetellä, kuinka joukkueet ja pelaajat niihinkin jaksoivat osallistua, vaikka tulivat parhaimmillaan mukaan suoraan omasta äsken päättyneestä pelistä.

Mutaholarissa oli tavoitteena potkaista pallo mutaiselta alustalta arviolta kymmenen metrin päässä olevaan koriin, suunnilleen yhtä haastavaa kuin golfissa pallon nostaminen bunkkerista viheriölle. Toki palkkiot golfissa ovat hiukkasen parempia.

mutaholari

Mutalotossa taasen kisaajan piti etsiä mudasta numerolapun sisältävä purkki, yksi viidestäkymmenestä, jolla hän osallistui arvontaan. Kuuluttajana mollasin mutaa tonkivia kilpailijoita sen minkä ehdin, mutta kyllä hymy hyytyi, kun voitoksi paljastui useamman satasen arvoinen sormus. Ois ehkä kannattanu vaihtaa mikkiin huutelu mutakonttaukseen. Nopeimmin purkkeja näyttivät löytävän kokeneimmat potunnostajat Tyrnävältä.

Kaiken tämän lisäksi turnauksessa kävi vierailulla karvaisia kädellisiä suoraan Oulusta. Kyseessä oli Oulun Kärppien faniryhmä Oulu Flying Monkeys. Tällä kertaa nämä banskuahmatit olivat mutafutiskansan viihdyttämisen lisäksi mainostamassa tulevaa rasismin vastaista tempaustaan, Bananas Road Trip Feat Ringo.

flying monkey

Aamuyhdeksästä lähtien joukkueet pelasivat alkulohkopelejään ja viimeiset niistä pelattiin iltapäivällä kolmelta. Kun alkulohkojen jälkeen tuloksia ynnäiltiin, jatkoon päässeet saivat hengähtää ennen pudostuspelejä. Alkulohkoihin jääneet pääsivät valmistautumaan loppupäivän
viettoon.

Pudotuspeleissä nähtiinkin sitten alkulohkoja tiukempaa vääntöä. Mitä pidemmälle pelit etenivät, sitä vähemmän maaleja nähtiin. Tuomarien mukaan pudotuspelit olivat hämmästyttävän siistejä jos peliasujen kunto jätetään huomiotta. Pokaalitkin saatiin kolmelle parhaalle ratkaistua, mutta kyllä kaikki joukkueet ja muut osallistujat tuntuivat arvostavan tapahtumaa vaikka eivät loppupeleihin päässeetkään.

Jälleen kerran valtakunnan likaisin peli jätti jälkeensä puhtaasti hyvän mielen, ensi vuoteen!

– Esko Väyrynen

Kommentoi