Lehtitarjoukset

Saiputta ja mutaa Utajärvellä 22.-23.7.2016

01.08.2016 | Aihealue: Pääuutinen, Puulaaki, Suurennuslasin alla

isotkuulat

Pohjois-Pohjanmaan puhtoisin ja valtakunnan likaisin peli – soapsoccer ja mutafutis – saivat uuden Suomen mestarin viime viikonloppuna. Puhtaalla pallolla pelattiin perjantaina ja vähemmän puhtaalla lauantaina. Molemmissa lajeissa peli oli siistiä. Merilän kartano tarjosi upeat puitteet kahdelle hyvin erilaiselle tapahtumalle. Ensin siivottiin ja sitten sotkettiin.

Edellämainittu turnausjärjestys oli semmoinen, että ainakin allekirjoittanut vietti useamman unettoman yön asian vuoksi. Ollessani pikkupoika äiti laittoi meikäläisen pesulle vasta sitten, kun olin itseni sotkenut. Toki tahti ja määrä sotkujen sekä pesujen kanssa oli välillä sen verran kiivas, että aina ei ollut varmaa, kumpi oli ensin.

Pääosassa oli tietenkin perinteikäs mutafutiksen sm-turnaus, joka järjestettiin tänä vuonna jo kahdeksannen kerran. Alun perin oheisohjelmana aloitettu soapsoccer oli mukana toista kertaa. Saippua- areena oli kuitenkin pessyt kasvonsa sen verran hyvin, että osallistujia riitti. Lajin suosio taisi yllättää myös järjestäjät. Pelaajilla oli koko ajan kupla otsassa, mutta silti kukaan ei kiirehtinyt rakon tyhjennykselle.

Aiempien vuosien tapaan kesähenkisen urheilun lisäksi paikalla olijoille oli tarjolla muutakin ohjelmaa. Mutaselfiekisa oli yksi niistä. Allekirjoittanut ei ehtinyt kisaan osallistumaan omien hommien vuoksi. Vahinko, koska voitto olisi ollut varma. Aamulla jäi nimittäin naama pesemättä ennen turnauspaikalle lähtöä.

Nälän ja janon torjuntapatteristo onnistui tehtävässään upeasti. Tarjolla oli sen verran kattavasti kiinteää ja nestemäistä evästä, että turnausalueella olevien suoliston- ja rakontyhjennysyksiköiden ovet paukkuivat välillä kuin kangaspuut. Kyläyhdistyskahvila, metrilakuteltta ja Merilän kartanon terassi hoitivat ravinnonturvaamishomman sen verran hyvin, että näin kainuulaisena kävi ihan kateeksi. Hyvä etten heittäytynyt puolankalaiseksi.

Perjantain saippuapalloilu veti ihmisten ilmeet sen verran muikeiksi, että kenenkään suuta ei tarvinnut pestä saippualla. Tarpeita olisi kyllä ollut yhden areenan verran. Vaikka peliareena lässähti hetkeksi teknisten ongelmien vuoksi, tunnelma pysyi silti katossa tai ehkä jopa vähän ylempänä. Samaisesta syystä aikataulukin venähti, mutta kenelläkään ei näyttänyt olevan varsinaista kiirettä lähteä pois, joten tapahtuma taisi olla aika mukava.

Sivuseikka, eli itse mestaruus ratkaistiin siten, että ensin pelattiin alkulohkot ja sitten siirryttiin alustan mukaisesti – aika liukkaasti – pudotuspeleihin eli suoraan välieriin. Tällä alustalla pelattiin ainoastaan mestaruudesta, joten välierissä pudonneet pääsivät rentoutumaan ja voittajat ratkaisivat mestaruuden finaalissa.

Paikallinen MDF oli rakentanut joukkuensa hyvin ja vei finaalissa vastustajalta, Söpöt ja uljaat, alustan mukaisesti jalat alta. Mestarijoukkueen kokoonpano oli oivallinen. Kaksi lupaavaa junioria ja yksi veteraani. Junnut hoiti fyysisen puolen loppuun saakka eli höntsäämisen, pöheltämisen ja maalinteon. Veteraani-Vesku väsähti jokaisen pelin lopussa ja pysytteli tiukasti puolustustehtävissä. Itse kyllä väitti vain rauhoittaneensa joukkueensa peliä johtoasemassa. Vaikka finaalin toinen osapuoli antoi kaikkensa ja vähän ylikin, MDF vei pesunkestävän mestaruuden.

Itse mietiskelin sitä, miten samaisett perjantaipuhtoiset pelaajat selviävät lauantain hiukkasen sotkuisemmalla alustalla, mutta mitä vielä. Pelin tempo ehkä hidastui, mutta pelaajien vauhti vain kiihtyi, kun pelit saatiin käyntiin. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki samat joukkueet olivat mukana myös mutahommeleissa. Sekin yksi jäi pois vain siksi, että pelaajapula yllätti näin lomakaudella. Tottakai lauantaina oli mukana joukkueita, jotka pesivät kasvonsa muualla kuin soapsoccer-areenalla.

Vuosi vuodelta suurempaa suosioita saavuttanut piknikalue alkoi täyttyä jo perjantaina ja lauantaina se olikin jo täynnä. Joukkueet ovat sinne näköjään hyvin kotiutuneet, koska siellä näkyi pyykit roikkuvan telttojen vieressä kuivumassa. Epävirallisten mutafutishuhujan mukaan eräs nimeltä mainitsematon

pinkeissä pelaava joukkue, jonka pelaajien nimet ovat vähintäänkin kaksimielisiä, järjesti teltassaan allasbileet. Oli kuulemma ToSi kivaa.

Tekniset haasteet ilmoittivat itsestään myös lauantaina, tällä kertaa äänentoisto-ongelmien muodossa. Onneksi asia ei pelaamista estänyt ja vaikeudet ratkesivat nopeasti, kun asiaa selvitti ihminen joka sen osasi hoitaa. Ei siis allekirjoittanut, joka korjasi ongelmaa lähinnä pitämällä käsiä (omilla) korvilla, pyörimällä ympyrää ja pomppimalla tasajalkaa sekä huutamalla. Viimeiseen ongalmanratkaisukeinooni viitaten oli onni, että käyttämäni mikrofoni ei tuolloin toiminut.

Edellämainituilla keinoilla sain myös muut toimijat kiinnittämään huomionsa kyseiseen asiaan. Asian ratkaiseminen oli hämmästyttävän haastavaa. Sitä sentään selvitti (tuloksetta) itseni lisäksi muun muassa kaksi sähköasentajaa. Lopulta nappasimme mutakentältä asiaan parhaiten perehtyneen pelaajan, joka heti tiesi mistä on kyse. Ratkaisu oli lopultakin helppo eli mikrofonin sormiparisto oli tyhjä. Kun asiaa miettii tarkemmin, kukaan tuskin pahoitti mieltään siitä, että ei kuullut ääntäni ja vähemmän älyllisiä pohdintojani kaiuttimien kautta kymmeneen minuuttiin.

Itse peleistä sen verran, että osallistujamäärästä johtuen lohkovaiheesta jatkoonpäässeet oli helppo laskea. Aina yhtä tärkeässä osassa olevat kelit olivat oivalliset pelaajien kannalta. Taivas oli pilvinen muutamaa paistehetkeä lukuunottamatta eikä sadettakaan tullut pisaraakaan. Leppeän lämmin kesäkeli helpotti pelaajien palautumista ja oikean nestetasapainon löytämistä. Kenenkään ei tarvinnut piilotella helteistä aurinkoa tai kaatosadetta.

Olosuhteet olivat sellaiset, että jokavuotiseen tapaan paikalle ilmaantui kaikenikäisiä ja -kokoisia ihmisiä lemmikit mukanaan pelejä katsomaan ja nauttimaan tunnelmasta. Vaikka tapahtuma on isossa mittakaavassa melkoisen pieni, sen henki on jokaisena vuonna ollut hyvin lämmin ja yhteenkuuluvuus näkyy ja tuntuu ympärillä koko ajan. Ehkäpä juuri kokonsa vuoksi.

Tiivis yksipäiväinen mutafutis-turnaus saatiin mukavasti pelattua ja kilpahenkisimmät joukkueet pelasivat pudotuspeleissä sekä finaaleissa. Mestaruuden nappasi jo aiempina vuosina menestynyt Isot Kuulat, upeaa hopeaa sai Drunked Bastards. Pronssin otti FC Ala-napa, vaikka vastustaja UGB olikin rautaa.

Turnauksessa selvitetään kuluvan vuoden Suomen paras mutafutisjoukkue, silti mukana on aina joukkueita, joille menestys on toissijaista. Nämä samat ei sijoituksista pelaavat joukkueet ovat vuodesta toiseen olleet haastamassa kaikki muut joukkueet hauskanpitoon ja sen mukaisen tunnelman luomiseen.

Urheilusta ja kilpailuvietin sytyttämisestä pitävät huolen ne joukkueet jotka jatkavat pudotuspeleihin. Siellä pelit muuttuvat, mutta pysyvät silti rehteinä. Hämmästyttävää kyllä, nämä molemmat tavat toimivat erinomaisesti kyseisessä turnauksessa, jossa on vain yksi sarja. Kaikki pelaa samassa joukkueessa ja sarjassa eli koko turnauksessa. Kirjaimellisesti.

Jopa tuomaristo sai todistettavasti kiitosta tuomioistaan. Ainakn sen perusteella, että yhdellä heistä oli mutainen kämmenen jälki paidan selkämyksessä. Perjantain jälkeen tuomarien paidat olivat sen verran puhtaat, että saippuoituja selkääntaputtelijoitakin oli myös ollut. Eniten tunteita herättäneistä hommista tuomareille iso kiitos.

Kun mitalit oli jaettu ja kannut nostettu, seuraavaksi oli vuorossa paluu arkeen. Kaikki mukana olleet pakkasivat kamat kasseihinsa ja painelivat kotiin tai majapaikkaan. Ennen kuin lähtivät jälkipeleihin Sellin baariin. Lähtö pelipaikalta herätti sekin sitä kuuluisaa hilpeyttä. Ensin kartanon tienhaarassa oli parkissa potkuri eli ilmeisesti joku oli valmistautunut perinteiseen suomalaiseen kesään. Kun ajelin kylälle päin, erään joukkueen pelaajat jaksoivat vielä sotkea polkupyörillä majapaikkaansa. Vauhti ei päätä huimannut, mutta tyyli ja varustus sen kyllä teki.

Kun koko viikonloppua ajattelee, niin ainakin allekirjoittaneella osa kotiinviemisistä lähti mukaan korvien välissä hyvänolon tunteena. Toisin kuin matkalaukku, sitä ei tyhjennetä, vaan siirretään jonnekin takaraivoon sinne hyvänolon sopukkaan, josta se huokuu omaa lämmintä hehkuaan.

Kommentoi