Harjoituskausi ei paljoa luvannut, mutta AC Oulun varsinainen kausi lähti käyntiin komealla 4-0 voitolla VIFK:sta Castrenissa. VIFK:n lisäksi joukkue onnistui kaatamaan kauden aikana kotikentällään vain GrIFK:n, JJK:n ja PS Kemin. Muut joukkueet hakivat vähintään pisteen Oulusta, mikä maksoi AC Oululle lopulta liiganousun. Kauden ennakkoasetelmiin nähden Ykkösen neljäs sija on kuitenkin enemmän kuin hyvä saavutus, eikä joukkueen tulevaisuus näytä lainkaan synkältä.

Loistavan alkukauden vuoksi nälkä kasvoi syödessä, ja kun AC Oulu vielä kauden puolivälin paikkeilla kieppui kärkipaikalla, alkoi kannattajien mieliin hiipiä nousun mahdollisuus. Lennokkaan alun jälkeen tuli kuitenkin puolivälin krapula ja tuloksena neljä 1-1 tasapeliä sekä FC Hämeenlinnalle kärsitty, kauden ensimmäinen tappio. Tämän alavireisen vaiheen jälkeen ei AC Oulu pystynyt enää nousemaan takaisin kahden parhaan joukkoon ja matka kohti neljättä sijaa alkoi.

Loppukauden kurimus

Loppukautta häiritsi erityisesti toppariosaston täydellinen murentuminen loukkaantumisten vuoksi. Ensin riveistä poistui kapteeni Antti Pehkonen, minkä jälkeen supervahvistus Boussad Houchen polvi alkoi oireilemaan. Kun Juho Meriläisen kausi paketoitiin JIPPO-ottelussa, tuli muutamaa päivää aiemmin ennen siirtoajan umpeutumista joukkueeseen hankittu Aleksandr Gorbatshov todelliseen tarpeeseen. Loukkaantuneita toppareita nousi paikkaamaan nuori Santeri Viitasaari, ja kun Gorbatshovkin onnistui loukkaamaan itsensä, täytyi keskikenttäpelaaja Axel Orrströmin ottaa toisen topparin rooli useassa loppukauden ottelussa.

Tästä huolimatta AC Oulu onnistui nappaamaan loistavan vierasvireen avulla täydet pisteet niin JJK:lta kuin Viikingeiltäkin loppukauden aikana. AC Oulu oli kauden toiseksi paras vierasjoukkue keräämällä vierasotteluistaan 24 pistettä. Paremmin vieraissa pelasi ainoastaan Veikkausliigaan suoraan noussut JJK, joka nappasi vierasotteluistaan 27 pistettä.

Kun katsotaan kotiotteluista kerättyjä pisteitä, on näkymä aivan toisenlainen. AC Oulu oli vasta yhdeksänneksi paras kotijoukkue keräten 17 pistettä kauden kolmestatoista kotiottelusta. Paras kotijoukkue oli Viikingit 29 pisteellä. Kotitaikaa siis oli, harmillisesti se vain oli negatiivisesti virittynyttä.

Valmistautuminen tulevaisuuteen

Kauden parhaita uutisia on valmentaja Juha Malisen pitkä jatkosopimus, joka tuo roimasti uskottavuutta AC Oulun organisaatiolle. Malisen vahvat näkemykset oululaisen jalkapalloilun kehittämisestä tuovat raikkaita tuulahduksia hieman jo ummehtuneeseen ilmapiiriin. Merkkejä seurojen välisestä yhteistyöstä on, vaikka kilpailullista asetelmaa ei toki kokonaan olekkaan, eikä pidäkkään olla, unohdettu. Kilpailua kaupungin ykkösjengin asemasta tarvitaan, sillä kilpailu pakottaa seurat kehittämään toimintaansa jokaisella osa-alueella. Parhaiten hommansa hoitavalle seuralle on luvassa niin katsojia kuin rahaakin.

Ensi kauden joukkueen rakentaminen on loistavalla mallilla ja plakkarissa on jo kymmenen pelaajasopimusta. Lisää on luvattu aivan lähipäivinä. Tämä on täysin ennenkuulumatonta jo tässä vaiheessa kautta ja tästä suuri kiitos kuulunee valmentaja Maliselle. Seuraava kausi ei ole vuosiin näyttänyt yhtä valoisalta ja uuden kauden alkua odotetaankin jo innolla kannattajien keskuudessa.

Nuorten pelaajien esiinmarssi on ollut mallikasta, eivätkä tulevat kaudet näytä lainkaan synkiltä. C- ja B-ikäluokissa on kehittymässä useita lahjakkaita pelaajia, jotka tulevat jossain vaiheessa vahvistamaan kaupungin ykkösjoukkuetta. Pitkäjänteisyyttä tarvitaan ja sitä on Malisen ja seurajohdon mukaan myös luvassa.