Allekirjoittaneen rooli turnauksen järjestelyissä oli jälleen kerran tismalleen oikea. Joku tarvittiin kuuluttaamaan, soittamaan musiikkia ja välillä jorisemaan joutavia. Varsinkin tuo viimeinen osahan sopii ak:lle kuin nakutettu.

Kartanon pihapuheissa selvisi, että mukana oli joukkueita Vantaalta ja Hämeenlinnasta asti. Vielä kun mukaan tuli monikansallinen Vok Tiikerit Oulusta, mutafutiksen rajaton suosio tuli selväksi. Yksittäisiä pelaajia saattoi olla muualtakin ja kaikki olivat tervetulleita.

Pelejä en itse juurikaan päässyt katsomaan, mutta tunnelma kentiltä välittyi osallistujien kautta mainiosti. Siitä kun kopin editse kulkivat, ketään ei kentälle mennessä tarvinnut selästä töniä ja kaikkien paidat olivat pelin päätyttyä aika lailla saman sävyiset. Veikkaisin, että sen pelaajan parisuhde on koetuksella, joka erehtyy pelivehkeet kotiin viemään puolison pestäväksi.

Vuvuzeloja ei oltu turnauksessa kielletty ja vaikka niiden määrä oli vähäinen, ääni oli melkoinen. Epävirallisten taksitolppahuhujen mukaan eräskin perheenäiti tiukasti kieltäytyi semmoista lapsilleen hankkimasta. Arveli torvien koettelevan sisarus- ja naapurisopua. Mulla kyllä kävi mielessä, että rouvalle riitti se yksi torvi, joka yöllä nukkuu parisängyn toisella reunalla.

Siinä vaiheessa vähän harmitti oma pelaamattomuus, kun eräs miespelaaja kertoi naisten otteista kentällä vastustajana. Oli naiset kuulemma yrittäny kiskoa housut jalasta. Piti ihan vakavissaan harkita pelaamista ensi vuonna, sen verta harvoin omakohtaisia kokemuksia asiasta on tullut.

Tuomareilta kun kyseli pelillisistä asioista, he nostivat esille erityisesti kaksi joukkuetta, jotka olivat mutafutiksen periaatteet sisäistäneet. Toinen oli jo alkulohkoon jäänyt Oulun Apinat, joka joukkueena sai alun perin yksittäiselle pelaajalle tarkoitetun Mutafutistyömyyrä-palkinnon. Toinen oli Isot Kuulat, joka sijoittui turnauksessa toiseksi. Kumpikin oli osoittanut erityisen hyvää joukkue- ja hauskanpitohenkeä koko turnauksen ajan.

Välierien jälkeen mitalipelejä odotellessa FC Yli-Utoksen juniorit pelasivat kaksi samanaikaista kutsuvierasottelua. Nuoremmat Kiiminkiläistä LaFK:ta ja vanhemmat oululaista Tervarit Liverpoolia vastaan. Ilmiselvää mutafutisasennetta oli aistittavissa jo nyt. Kopissa kysyin etukäteen parilta junnulta pelipaidan pesijää pelin jälkeen ja ite ne kuulemma saa hoitaa.

Kun finaalipelien jälkeen yhden mitalijoukkueen naispelaaja vihdoinkin tuli haastateltavaksi, hän osoittautui kullan sijasta pronssipelaajaksi. Ei sitä kyllä tuuletuksista erottanut ja paidatkin oli kaikilla pelanneilla samanvärisiä. Oisinpa halinkin saanut porinoitten jälkeen, mutta kun en ollut aamupesulla käyny, en ilenny pelurin vaatteita sotkea.

Ai niin, turnauksen voitti AC Jokivarsi, toiseksi tuli Isot Kuulat ja kolmas oli OPR Oulusta. Ensi vuoteen!

- Esko Väyrynen